Valmiiksi ajateltu tajunnanvirta

Ihan näin alkuun kehotan lukemaan Anssi Kelan Facebooksivuilta postauksen, jossa luki aika isoja juttuja. En spoilaa enempää.

Äikän ykköskurssilla kirjoitettiin maanantaina kolmen minuutin ajan tajunnanvirtatekstiä. Ei saanut kuunnella musiikkia ja aihe oli suklaavanukas.

SUKLAAVANUKAS.

Tosiaan, lukiossa.

Alppilan lukiossa luokan 15D kanssa.

Ei siitä sen enempää.

*bilettää salaa*

...

On muuten oikeasti totta, että musiikin kuuntelu tajunnanvirtaa tehdessä ei auta kirjoittamista. Sekoittaa päätä ja omia ajatuksia kun yritän kirjoittamisen sijaan muistaa Ruger Hauerin biisin sanoja.

Kaikki kirjoitukseni ovat käytännössä tajunnanvirtaa, en yleensä mieti mitä sanon mutta tiedän aina miksi sanon mitä kirjoitan. Tosielämässä järjestys on toinen.

TAKAISIN KERHIKSELLÄ!

Palattiin sinne oikeastaan jo viime perjantaina, mutta tänään oli virallinen ensimmäinen keskiviikko, kuulumiskierros ja iltahartaus.

Iltaharden aiheena oli tänään Anssi Kelan julkaisema teksti, joka laittoi miettimään omaa käytöstäni ystäviäni kohtaan. Sanon usein olevani vittumaisin niille keistä välitän eniten, mutta eiköhän sen välittämisen voi näyttää muutenkin, eikö?

Jos olisin itse itseni ystävä tai kaveri, lähdetään vaikka siitä, etten edes olisi.

Julkinen anteeksipyyntö kaikista sarkastisista ja sitä kautta ilkeän kuuloisista läpistäni kaikille joille olen niitä heitellyt.

Oikeastaanhan Anssi Kelan teksti ei liity tähän nyt mitenkään, mutta toisaalta voin kirjoittaa tänne ihan mitä haluan ja mistä haluan ja voin päättä että nytpä kuuluu.
Tein sen taas.

Tänään oli aika mennä itseensä.

Kuvittelin Kelan tekstin edetessä itseni Välimeren rannalle valkoinen mekko päällä ottamaan vastaan pakolaisia vieraista maista ja ajatus alkoi alkuhoukutuksen jälkeen muuttumaan epätoivoon; 

Miten voisin auttaa hädässä olevia tuntemattomia jos en osaa edes välittää läheisimmistäni muuta kuin olemalla vittumainen ja rasittava?

Parannus ei koskaan tapahdu sormia napsauttamalla, mutta päivä kerrallaan, mitä ikinä yrittää saavuttaakin.

KAVERIT, TOVERIT JA YSTÄVÄT

rakastan teitä kaikkia

piste

.

Kyllä te sen tiedätte.

Tulette ainakin tietämään.

Joskus.

Pusuja paljon.

Ja haleja.

Ja ehkä joku veemäinen heitto kaikella rakkaudella mitä irtoaa.

Nyt takaisin Ruger Hauerin biisien sanojen pariin.

Tönkkö postaus, älkää kirjoittako puoliksi suunniteltua ja puoliksi tajunnanvirtaa sisältävää tekstiä, älkää.

KOSKA VOIN JA KOSKA HALUAN voin tehdä haasteen kaikesta mitä puhun ja kirjoitan.
Haaste:
RAKASTA YSTÄVIÄSI AIDOSTI JA ANNA SEN NÄKYÄ.
ÄLÄ TEE NIIN KUIN MINÄ TEIN.
kiits.
Kuulostipa kliseeltä ja vielä ihan itse harkitulta jutulta, en edes lukenut sitä mistään liibalaaban sivuilta.
Jestas.
Ehkä palaaminen tänne oli virhe.

#ELLI