Vasen ranne on ollut koko päivän kipeä.
Suonenvedon tuntuinen paine.
Vapaapäivä ja kummallinen olo.
Eilen en ollut oma itseni, kirjoitin viestejä puhelimella näppäimistö sauhuten, enkä ollut oma itseni.
Maanantaina ajoin reittiä jonka olen ajanut satoja kertoja.
Tie tuntui vieraalta, tunnuin itselleni vieraalta.
Maaten on vaikea kirjoittaa, ranteen kipu säteilee kyynärtaipeeseen.
Tekee jälleen mieli vajota sängyn läpi lattialle.
Maan alle.
Väsyttää niin jumalattomasti.
"Se" unohtui uuden leffatrailerin musiikin sanojen tulviessa tajuntaani.
"Se" unohtui jo jopa vähän aikaa sitten.
Mieleen palasi "sen" myötä viime syksy.
Tuli niin kova ikävä.
En tahdo itkeä, kyyneleet eivät ole hyväksi muistoille.
Ei näille muistoille.
Menneisyyden ihmisiin voi olla vaikeaa saada yhteyttä, jos pelkää yhtä paljon kuin minä.
Pelkään ihan helvetisti.
Pelkään ihan helvetisti.
Voisin juosta seinän läpi viime vuoteen.
Vaikka seinien.
Hyppiä aikajaksoilla kuin hyppynarulla.
Ranteeseen sattuu taas.
Kipu säteilee ympäri kättä.
En ole huolissani, olen väsynyt.
#ELLI


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti