torstai 16. lokakuuta 2014

Elämäni paras kahvi




Ei mitään.
Ennen postauksen kirjoittamista soitin Aleksille
 vain kuullakseni kuinka numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä.
Teki mieli heittää puhelin seinään.
En kuitenkaan heittänyt.
Puhuin ennen sitä Viljan kanssa, ja solisluihin sattui.
Sieluun sattui kuitenkin eniten.
En tiennyt, että kaksi ihmistä voi päättää ystävyyssuhteensa täysin kasuaalisti, tyylillä "moikka".
Kaikesta huolimatta join tänään mun elämäni parhaan kahvin, valkosuklaa-latte, ai että se oli niin HYVÄÄ! 
t. #commonwhitegirl
Join sen murokulhosta.
Siinä kahvissa oli sellainen suloinen vaahtosydän, eikä sitä raaskinut aluksi edes juoda, mutta kun se oli niin pirun hyvää...
Kävin Vanessan kanssa UFF:issa vain tajutakseni että rahat eivät riitä sielläkään, en siis edes ehdottanut itselleni Vansin liikkeeseen menemistä.
Se siitä.
Töks töks, että tökkii, kokoontukaa ajatukset, laskenta alkaa... Liikaa Orange is the new blackia, ja siitäkin loppui kaudet kesken, mitä mä nyt katson? 

Etsin kuumeisesti Paloma Faithin ainoaa itselle ennestään tuttua biisiä New Yorkia kirjoittamatta sitä YouTuben hakukenttään, sieltä se kuitenkin vain löytyi, ainoa asia tässä illassa joka tuntuu helpottavan itse itseään.
Mitä...
Kuuntelin sitä ehkä kaksi sekuntia ja kyllästyin.
Niin tyhjä olo, yritän käskeä itseäni tekemään jotain hyödyllistä, kuten listan asioista joita tarvitsen isosleirille, ja mitä haluan ostaa sinne mukaan.
Ei, kuten tavallista ajatukset heittävät kuperkeikkoja ja saavat haavoja polviinsa, niiden perässä juoksemiseen ja kaitsemiseen alkaa jo turtua.
Mulla on villit ja lapsenmieliset ajatukset, aina juoksemassa karkuun.
En vieläkään kirjoita biisejä YouTuben hakukenttään, en jaksa.
Istun yksin sohvalla, yksin kotona, yksin koko olohuoneeseen rajoittuvassa maailmassani.
Ei ole nälkä, ei jano, ei kuuma eikä kylmä, solisluihin sattuu ja en ajattele mitään.
Ajatukset taisi mennä nukkumaan, ehkä itsekkin pitäisi, mutta kun Salkkarit alkaa...
Pyh, enhän mä edes katso niitä...
Jos nyt tämän kerran.


Vilja, jos luet tätä, haluun että tiedät että oot mun paras ystävä.
Tiedä se.


Liuta biisejä joiden avulla tämäkin postaus syntyi:








                                         


maanantai 12. toukokuuta 2014

Paljon asiaa onnellisuudesta





Hei taas, kamut!
Tekisi mieli ihan halata teitä kaikkia.
Ihan kaikkia teitä.


© E L L I / H U H T A

Mikä on avain täydelliseen onneen?
Sellaiseen onneen, joka tuntuu niin uskomattoman hyvältä, että se jopa vähän pelottaa?
Mulla on siihen vastaus.
Ihan helppo ja yksinkertainen pienen pieni asia.
Mutta antakaapa mun ensin kertoa teille, mitä on mun oma onneni.

Mun onneni tuntuu mahanpohjassa sellasena jännityksenä, ja kylminä väreinä. Se tuntuu tulevaisuudentoivolta, ja lämpimältä halaukselta.
Sellasena jännityksenä, joka tulee kun esimerkiksi odottaa Linnanmäen laitteissa, että millon nappaa mahanpohjasta.
Mun onni myös maistuu, se maistuu tuoreille mansikoille ja ehkä myös vähän vanilijalle. 
Mun onneni tuoksuu raikkaalle sadeilmalle ja hennosti mintulle.
Mun onneni kuullostaa ukkoselta ja taustalla soi Lady Gagan kappale Paparazzi.
Mun onneni on myös rakkautta, hyvät ihmiset, mulla on herännyt sellasia tunteita, joita en edes tiennyt olevan olemassa.
Ehkä jopa ihastumista, jossain määrin.
Mun onneni antoi odottaa itseään, mutta se ei tullut hiipien mun luokseni. Se ryntäsi ovesta sisään ja huusi että "ONNELLISUUS ON PALANNUT IHAN JOKA SOLUUSI, OI SINÄ PIENI IHMINEN!!!"
Mun onneni ei enään pelkää, se ei piiloudu vastoinkäymisiä, vaan astuu vastaan ja kanavoi sen muualle.
Jos mun onnellisuuttani kuvattaisiin kameralla, tai vaikka maalattaisiin taululle, sen värimaailma koostuisi heleästä hattarasta ja eri sävyisistä hempeistä roosan väreistä. Myös paljon pastellisävyistä lilaa ja muita kirkkaita pastelleja.
Jos mun onnellisuuteni piirrettäisiin, se piirrettäisiin katuliiduilla asfvalttiin, niin kuin aina pienenä oli tapana piirtää.
Ja jos mun onnellisuudestani tehtäisiin laulu, se olisi sekoitus pehmeää rockia, alternativea ja ehkä häivähdys elektronista säveltä.
Mua hymyilyttää.
Ihan koko ajan.


Avain täydelliseen onneen on sussa itsessäsi, pieni ihminen.
Päästä onnellisuus sisään, se varmasti kolkuttelee ovia ja on hyvin surullinen, kun et anna itsesi hehkua onnea, jos on huono päivä.
Mutta huonojakin päiviä on siksi, että ei makeaa mahan täydeltä, onnellisuutesikin on annettava välillä levätä!

Olen niin onnellinen, että jaoin sen jopa sosiaalisessa mediassa, Instagramissa ja täällä myös. 
Anna onnesi näkyä!


#ELLI