Saatat joutua katumaan
antamiasi sanoja,
päästit ajatuksesi paperilta
ilmoille tietämättömille
muiden huulille
Otit vastaan ryöpyn rikkiä ja tulta
rikkiä
kiviä
kyyneleitä
kylmenevässä koti-illassa
tulilatvoja satoi taivaalta
joka joskus aiemmin niin kauniiksi luettiin muuttui tomuksi koskemattomuudesta
hajoili hiljalleen
olen niin kyllästynyt
kylmyyteesi
pahoinpiteleviin nyökkäyksiisi
kuin uskoisit, että hyvin menee
sormet liikkuvat vikkelään väistellen veitsenteriäsi
upota syvälle sydämeeni
valheesi, rikkeesi,
minäkään en ole kokonainen.
