Väärinkäytös

Ja liikaa liian onnellisia ihmisiä,
Eikä pysty samaistumaan

 Ja rakkauttasi väärinkäyttäneenä
Veit sen kaiken mennessäsi
Palataksesi takaisin menneeseen,

Jolloin kosketus selkärangalla oli vielä aito
Ethän ole siinä enää huomenna,
 Kun aamuaurinko polttaa ihoni rikki
Ei siinä vauhdissa edes huomaa
loukkaantuvansa 

  Ja ennen kuin ote ranteesta lipeää
Ja kaikki se mistä niin monet kerrat vaihdettiin salaa ajatuksia
   Olikin kaikki todellista

Ja rakastuttiin yhdessä valheeseen

   Ja jos nyt päästät irti
    Lupaan olla rakastumatta sinuun enää 
 koskaan uudelleen

Paras versio itsestään

Paras versio itsestään, sanottiin kirjassa sankareille.
Lakunauha ja ajatukset katkeilivat napsahdellen ruusuveden ja uusien, kalliiden parfyymien katkuisessa kevätsateessa. 
   Taivas veti pilvet peitokseen, kuolleet kaiketi kyllästyivät ja menivät nukkumaan. Kaikkinäkevät kissansilmät sulkeutuivat muka ikiajoiksi.
   Ensimmäinen kissankello repi asflatin kappaleiksi, näytti keskisormea meille muille ja olisi varmaan huutanut, jos olisi siihen kyennyt.
   Pureskelit lakunauhasi rippeitä ja näytit mietteliäältä.
Itse purin omia poskiani, etten vain päästäisi ilmoille ajatuksiani, tyytymättömyttäni sinua kohtaan, nythän on jo helvetti sentään kevät, eikä silloin ole soveliasta päästää alavireistä vihellystäkään, ajatuksesta puhumattakaan.
   Terassin auetessa ensi kertaa, hukutit huolesi ja samalla itsesi kolmostuopin pohjalle, ethän edes pitänyt oluesta.
   "Paras versio itsestään".
   Edes aurinko ei saanut sinua hymyilemään, kuolleet valuttivat jo vuotaneet verensä meille uutena sateena, ilman ruusuvettä ja parfyymeja, ne ajat oltiin kuitattu välinpitämättömällä mulkaisulla kattotasoon, ikään kuin sen läpi.
   Oli vaikeaa katsoa George Clooneyn itkevän. Yksi harjoiteltu kyynel sai avaruuden soimaan korvissa.
   Puolueettomuus sai kolmen päivän rengasmaisen päänsäryn katoamaan. 
   JÄÄHYVÄISET.