Sinne, missä sielut puhdistetaan septidinillä

  Tarina ihmisestä käymässä matkaa omaan itseensä sai kämmenet kihelmöimään, polvitaipeissa tuntui puutumus.
   Syyskuu ei ehtinyt edes kissaa sanoa, ensimmäistäkään auringonnousua ei kerennyt yksikään silmä siristää, ennen kuin lähdin, niin kauas, että saduissa ääriviivoista puhuttaisiin siluetteina.

   Niin kauas, että sinuun minä en enää jäisi.
Niin kauas, että siellä sanotaan anteeksi eri tavalla, tavoittamattomissa.

   Älä huoli, palaan vielä takaisin, mutta sinuun minä en jää.
Annoithan minulle aiheen, teeman, taiteen.
Tyhjän paperin.

Siihen kirjoitin rakkailleni:
   "Älkää jääkö odottamaan, nouskaa ikkunalta ja kävelkää yksin kotiin ensimmäisen myrskyn yltyessä, merten noustessa aallokoille, viiman kuiskatessa korviinne, että te ette muka riittäisi. 
   Älkää jääkö kuuntelemaan, jätin muistoksi klassisen musiikin kahdeksan eri soittolistaa, kuunnelkaa niistä sitä ensimmäistä.
   Häneen minä en jää, en jää ehkä tännekään, mutta saatan vielä palata, älkää ikävöikö, älkää jääkö odottamaan.
   Sillä siellä minne olen matkalla, sinne ei ole muilla sisäänpääsyä."
   
   Pienen ihmisen matka sinne, missä sielut puhdistetaan septidinillä.

#ELLI

Juoksepoistyttö

Rantavedessä kaulaa myöten ongelmissasi, englantilainen musiikki soi liian hiljaa rikkinäisistä kuulokkeista kahlatessani kauemmas itsestäni.

Hukkuneena niin tummaan aallokkoon, ettei se heijasta eikä sokaise silmiä, kaulaa myöten sinun ongelmissasi. Tee niistä omiani.

Purin poskeni mustelmille, en päästänyt ilmoille ikäviä ajatuksia, käskivät vain pysyä hiljaa.
Ei merkkejä väkivallasta, silitin vain, käskit kääntyä kotiin.

Siellä missä sinäkin, aallokossa, tuntematon kaupunginosa sulki meidät syleilyynsä, tiukkaan kuristukseen. Se teki meistä omiansa.

IHAN LAPSI VIELÄ.
Juoksepoistyttö, vahingoittumattomattomana rantahiekalla, kaislikossa. 
Ihan lapsi vielä, matkalla kohti kotia.

#ELLI