25042020 / 11062020

Huhtikuussa kirjoitin itsestäni seuraavaa:

Olen saamaton, suurin tekoni oli valvoa kokonainen vuorokausi
Joku on aina edellä
Maailmalla
Edellä ajatuksiani, edellä muistoissa, edellä luomassa uutta

Vievät kuin pässiä narussa
muistoissaan jotka ovat parempia kuin omani

On jo myöhä
Liian myöhä(istä)

Löyhkään linnashampoolta ja keskinkertaisuudelta

// 11.06.2020

Mutta tänään

tänään löysin itseni elämästä
Ei tehnyt mieli vihata vastaantulijoita
eikä itseään

Tänään
missä kuljinkaan
oli valoa

loin valoa 
ympärilleni ja sisimpääni

tunsin sen
olin tulessa tulipallo tuleksi tuleva

KUULKAA MINUA KUN RÄISKYN

antakaa minun kasvaa rauhassa
antakaa leimuni sokaista ja polttaa

ota kiinni jos saat
tuuli vie minut mennessään
levittää olemukseni joka kolkkaan

ravistettava ennen käyttöä
parasta ennen päiväni ei saapunutkaan huhtikuussa

KATSOKAA 
silmissäni sykkii jälleen elämä

Sisimmästä

Saatat joutua katumaan
antamiasi sanoja,
päästit ajatuksesi paperilta 
ilmoille tietämättömille
muiden huulille

Otit vastaan ryöpyn rikkiä ja tulta
rikkiä
kiviä
kyyneleitä

kylmenevässä koti-illassa

tulilatvoja satoi taivaalta

rikkoa hajottaa repiä kappaleiksi raadella


joka joskus aiemmin niin kauniiksi luettiin muuttui tomuksi koskemattomuudesta

hajoili hiljalleen

olen niin kyllästynyt
kylmyyteesi

pahoinpiteleviin nyökkäyksiisi
kuin uskoisit, että hyvin menee

sormet liikkuvat vikkelään väistellen veitsenteriäsi

upota syvälle sydämeeni
valheesi, rikkeesi, 

minäkään en ole kokonainen.

Käännöslauseista ikuisuuden mittaan

Ota kiinni
Ethän muutu
vaikka kuljetkin muualla
Siellä missä tehtaiden savu muuttui vaaleanpunaiseksi
Ja muuttuu edelleen

Käännöslauseita ja tulkintaa
Kun tunteiden tulipalossa paloivat sormien sijaan sielu
Otathan vastaan kaiken sen

Päässä usvaa ja korvissa samat rakkauslaulut
Ja viimeiset sanat
Nyökkäys hiljaisuudessa jota kuolemakin pelkäisi

Ja kun antaa tuulen tuulla
Sanojen valua veren tavoin
Ei jäljelle jää muuta kuin arka rakkaus
Lähempänä kuin arvaatkaan

Joten kuule niitä
Kuule minua
/käännöslauseissa

Annathan koko kätesi, et kaikkeasi
Hengissä pysymiseen tarvitaan vain se toinen puoli

Risteyksessä jossa aristavat haavat aukesivat
puhkesivat kukkaan kevään tavoin

Otathan vastaan sen kaiken
ennen kuin kadotan itseni yhä syvemmälle

Huuda ensimmäisenä että rakastathan vielä huomenna
eikä se koskaan olisi ikuista
hetken sijaan sekunti
Ikuisuuden mitta

Opin elämään puolikkaassa rakkaustarinassa

Otathan sen kaiken vastaan

Hetki ennen hävitystä

Ja kynnet painuivat taas liian syvälle sieluun
Oli aika viimein sanoa hyvästi
   Näkemiin 
     Eikä enää ikinä
Ja olisi pitänyt tietää enemmän
 Mistä mustat linnut lauloivat
Puhuivat, mutta eivät koskaan sinulle
Eivät kiinnittäneet huomiota psykopaatteihin
  Sinuun
"Mind the gap"
Ja ne laulut kertoivat aina jostain muusta
   Eivätkä koskaan pelosta
Enkä enää koskaan halunnut nähdä sinusta enempää
  Enempää mitä koskaan olit ollut
 Kipukohdat
Ja se kaikki oli kuin tanssia
     Vaikeampaa
Kun viimein uskaltauduit varastamaan jotain toisen omaa
  Veit kaikista suurimman
 Ja nyt rakastun vain kiiltokuviin
   Kipukohdat
Raatelit rikki kaiken kauniin
  Olethan maailman itsekkäin
 Vielä huomennakin
    Enkä toivo enää ikinä mitään muuta
Kuin katoamista maailmastasi
     Tuhoaisit senkin
 Ja olisi jälleen pitänyt tietää enemmän
    Ennen hävitystä
Ja nyt rakastun vain kiiltokuviin
  Ja taivas tummenee
Tavallisia ihmisiä pelottaa
      Olenhan sentään rohkeampi kuin sinä
 Sillä tänään olisin kuolematon
Ja sinä olisit edelleen maailman itsekkäin
  Ihan kuin vielä huomennakin

Väärinkäytös

Ja liikaa liian onnellisia ihmisiä,
Eikä pysty samaistumaan

 Ja rakkauttasi väärinkäyttäneenä
Veit sen kaiken mennessäsi
Palataksesi takaisin menneeseen,

Jolloin kosketus selkärangalla oli vielä aito
Ethän ole siinä enää huomenna,
 Kun aamuaurinko polttaa ihoni rikki
Ei siinä vauhdissa edes huomaa
loukkaantuvansa 

  Ja ennen kuin ote ranteesta lipeää
Ja kaikki se mistä niin monet kerrat vaihdettiin salaa ajatuksia
   Olikin kaikki todellista

Ja rakastuttiin yhdessä valheeseen

   Ja jos nyt päästät irti
    Lupaan olla rakastumatta sinuun enää 
 koskaan uudelleen

Paras versio itsestään

Paras versio itsestään, sanottiin kirjassa sankareille.
Lakunauha ja ajatukset katkeilivat napsahdellen ruusuveden ja uusien, kalliiden parfyymien katkuisessa kevätsateessa. 
   Taivas veti pilvet peitokseen, kuolleet kaiketi kyllästyivät ja menivät nukkumaan. Kaikkinäkevät kissansilmät sulkeutuivat muka ikiajoiksi.
   Ensimmäinen kissankello repi asflatin kappaleiksi, näytti keskisormea meille muille ja olisi varmaan huutanut, jos olisi siihen kyennyt.
   Pureskelit lakunauhasi rippeitä ja näytit mietteliäältä.
Itse purin omia poskiani, etten vain päästäisi ilmoille ajatuksiani, tyytymättömyttäni sinua kohtaan, nythän on jo helvetti sentään kevät, eikä silloin ole soveliasta päästää alavireistä vihellystäkään, ajatuksesta puhumattakaan.
   Terassin auetessa ensi kertaa, hukutit huolesi ja samalla itsesi kolmostuopin pohjalle, ethän edes pitänyt oluesta.
   "Paras versio itsestään".
   Edes aurinko ei saanut sinua hymyilemään, kuolleet valuttivat jo vuotaneet verensä meille uutena sateena, ilman ruusuvettä ja parfyymeja, ne ajat oltiin kuitattu välinpitämättömällä mulkaisulla kattotasoon, ikään kuin sen läpi.
   Oli vaikeaa katsoa George Clooneyn itkevän. Yksi harjoiteltu kyynel sai avaruuden soimaan korvissa.
   Puolueettomuus sai kolmen päivän rengasmaisen päänsäryn katoamaan. 
   JÄÄHYVÄISET. 

Sotke meidät ja meidän seinät

Ihan lapsi vasta aikuisiän kynnyksellä, älä hyppää sinne pää edellä, aina oli pakko kapinoida muotoseikkoja vastaan.
   Jalat roikkuvat sängynlaidan yli, annoin kynttilän palaa pullon pohjaan kiinni, pullonpohjalasit ja leveälahkeiset housut, kodittoman kasvot vaikka talolle oli matkaa enää juoksuaskeleen verran, ole hiljaa ja päästä irti.
   Paljaat puut taivasalla, sinua kaivataan jo, tule ennen kuin itse lähden. 
   Tappaja, se sinä olet, sinua kaivataan täällä jo. Kaiva hautasi muille valmiiksi, ravistele aurinkoa ja työnnä pilvien taakse niin lujaa, että se saavuttaa päiväntasaajan tasan tarkkaan ennen tammikuuta. 
   Intiaanikesän vaihtuessa pääkallokeleihin, siihen väliin luomme paikkasi, viihdytä sinä meitä, kyllä me luvataan tanssia tappamassasi. Pienet lapset puiston penkeiltä juoksevat suoraan syleilyysi, älä pudota heitä puista vaan rakasta.
   Riehu täällä, pistä tukkasi sekaisin, sotke meidät ja meidän seinät, älä riko mutta rakasta.
   Hyvät naiset ja herrat, antakaa syksyn saapua sateisimpaan Helsinkiin.

#ELLI