keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Sotke meidät ja meidän seinät







Ihan lapsi vasta aikuisiän kynnyksellä, älä hyppää sinne pää edellä, aina oli pakko kapinoida muotoseikkoja vastaan.
   Jalat roikkuvat sängynlaidan yli, annoin kynttilän palaa pullon pohjaan kiinni, pullonpohjalasit ja leveälahkeiset housut, kodittoman kasvot vaikka talolle oli matkaa enää juoksuaskeleen verran, ole hiljaa ja päästä irti.
   Paljaat puut taivasalla, sinua kaivataan jo, tule ennen kuin itse lähden. 
   Tappaja, se sinä olet, sinua kaivataan täällä jo. Kaiva hautasi muille valmiiksi, ravistele aurinkoa ja työnnä pilvien taakse niin lujaa, että se saavuttaa päiväntasaajan tasan tarkkaan ennen tammikuuta. 
   Intiaanikesän vaihtuessa pääkallokeleihin, siihen väliin luomme paikkasi, viihdytä sinä meitä, kyllä me luvataan tanssia tappamassasi. Pienet lapset puiston penkeiltä juoksevat suoraan syleilyysi, älä pudota heitä puista vaan rakasta.
   Riehu täällä, pistä tukkasi sekaisin, sotke meidät ja meidän seinät, älä riko mutta rakasta.
   Hyvät naiset ja herrat, antakaa syksyn saapua sateisimpaan Helsinkiin.



#ELLI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti