sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Hepreaa tiiliseinillä





Niin kaukana, että se kohta sulautuu tuonpuoleiseen, kirjoitukset tiiliseinässä muuttuivat meille hepreaksi.
   Todellisuudentaju löi meitä kasvoille, neljä seinää eivät enää suojelleet, oli pakko maata selkä selkää vasten, selvänä elämästä.
   Silloin kun ei ole enää aikaa odottaa, silloin aiomme salata rakkautemme sillä muuhun minusta ei ollut. Käskit liittää meidät onnellisten joukkoon, vaikka suussasi maistui rauta.
  Melkein hyvästit ja tuhat lasinsirpaletta, ihan vaan ajatusten tasolla, mielikuvituksen rajamailla, niin kaukana, että se kohta sulautuu tuonpuoleiseen.
   Liitä meidät onnellisten joukkoon, muuhun minusta ei ole.
Hei satakieli, laula meille vielä kerran lopun alku, ei kukaan tullut tänne sinua murhaamaan, laula meille vielä kerran kaikki mikä mieleesi juolahtaa.
  "Sinuun minä en jää", viimeinen kirjoitukseni lasinalusessa.
Enhän edes tiedä toista nimeäsi


#ELLI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti