KYLLÄ VOI.
Heräsin tänään omista haaveistani junamatkalla Riihimäelle.
Junassa oli kuuma ja taisin nieleskellä koska pelkäsin että kurkustta kuuluu hassuja ääniä.
Haaveilin ihastumisen ensiasteista, koen niitä jälleen, pitkästä aikaa.
Miksi kirjoittaa siitä tänne?
Herra X voisi hyvinkin lukea tekstini ja ymmärtää kenestä puhutaan.
Kai tämä on sitten sitä rohkeutta.
(Ei ole.)
Asiaan:
Mietin tosissani millaisista asioista itse unelmoin.
Ajatukset hajoilevat, televisio huutaa taustalla, helvetin jenkkisarjat.
Unelmointi on ehkä väärä ilmaus, puhun mieluummin haaveilusta.
Huomasin haaveilevani ihastuksesta, tulevaisuudesta ja yllätyksistä, olenko tylsä?
En.
Hei Selviytyjät, ei ketään tosissaan kiinnosta teidän finaali, antakaa mun kirjoittaa ja haaveila rauhassa.
Perjantai 4.9.2015 kello 21.15
Ei tässä taaskaan päästä asiaan...
Keskityin jälleen haaveiluun ja oikein uppouduin siihen.
Hukuin.
SUKELSIN.
"Anteeks herra X, oot tosi kiva ja kaikkee mut mä haluisin keskittyä nyt sun ajattelemisen sijasta kirjoittamiseen..."
Miksi kirjoittaa haaveilemisesta käsitteenä ylipäätään kun haaveilee kirjoittamisen aikana vaan parista asiasta?
En ole koskaan ollut haaveilija, olen kyllä pohtinut aina asioita ja vaihtoehtoja, mutta omista haaveista putoaminen takaisin junan penkille oli täysin uutta.
Ehkä olen aina ollut haaveilija, mutta en vain ole koskaan pudonnut tarpeeksi korkealta haaveistani junan penkille tai vaikka keskelle liikenneympyrää.
Jossittelusta ja vaihtoehtojen hakemisesta tosin paljastuu ettei asiat näin ole.
Liian monta kertaa "haaveilla".
Keksitään kiertosana, vaikkapa hoo-sana.
Ei.
On kivaa haaveilla, mutta se vaihe voisi jatkua pidempään kuin siihen asti että lipunmyyjä tulee omalle kohdalle.
Kiitti vaan ihan helvetisti, lipunmyyjä.
Aika hassua puhua ihastumisesta julkisesti, tai siis, koko internet pääsee halutessaan lukemaan tämänkin tekstin, jopa Herra X.
Turha teksti.
Turha.
Miksi parhaat ideat nousevat mieleen aina väärään aikaan ja täysin väärässä paikassa?
Esimerkiksi VR:n R-junassa jossa oli liian kuuma hengittää, mutta kaikkeen muuhun ilmaa kyllä riitti.
Siirryin uuteen ulottuvuuteen hetkeksi.
Älkää käyttäkö huumeita, haaveilkaa.
Samalla kirjaimellahan ne alkaa.
AAAAA!
TAJUNNANVIRTA!
Mieleen tuli yhtäkkiä kaikki ihanat uudet ihmiset koulusta ja kaikkialta. Tuli onnellinen olo.
Jestas.
Se oli sitten siinä.
Pysähdyin jälleen hetkeksi miettimään - en haaveilemaan, en päässyt vielä niin pitkälle - no, kyllä teidän pitäisi jo tietää ketä.
Obsessio.
Ei, sellaiseksi tämä ei nyt kyllä kehity, silloin olisi sitten se helvetti irti.
Tässä on rehellinen minä, kasvot puoliksi peitossa.
Tosiaan, rehellinen.
HAASTE
Miksi?
Koska mä voin.
HOMMAN NIMI:
Yksi päivä. Valehtelematta. Ei edes pienen pientä valkoista valhetta.
"Joo kyllä mä oikeesti tein läksyt, ne vaan jäi himaan..."
"Kyl mä maksoin sun velan jo..."
EI MITÄÄN.
Jos ihastus kysyy että kenestä tykkäät niin kerro se sille.
Yksi päivä täysin rehellisenä - anna mennä, kuka ikinä tätä lukeekaan.
Tähän on hyvä lopettaa.
Aina meille sanottiin isoskoulutuksessa, että leikki pitää lopettaa silloin kun se on hauskimmillaan.
Nyt on hyvä fiilis.
Melkein upposin taas haaveilemaan - ties mistä.
Hyvästi.
Tai jotain.
Yrittäkää haaveilla, kamut.
#ELLI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti