Istun edelleen oman huoneeni nurkassa sängyllä, jälleen eri paikassa.
En tahtoisi istua tässä, mutta en jaksa liikkua.
Pettymyksen ja kiukun tunne kasvaa, en edes yritä hallita sitä.
Juuri nyt olen ihan helvetin vihainen, siis aivan helvetin vihainen.
En anna sen näkyä, mutta tunnen niin vahvaa inhoa, että siitä tulee meilkein fyysisesti paha olo.
Huutaisin jos voisin.
Huutaisin niin helvetin kovaa.
En kanavoi ajatuksiani muualle, mutta en päästä niistä myöskään irti. Nyt olisi varmaan oikea aika lähteä ulos.
En jaksa liikkua.
Ulkoilmakin ottaa päähän.
Aurinko ei paista, muttei ole kuitenkaan pimeä.
Tahdon takaisin omaan maailmaani, omaan kuplaani, jonka kuului rajoittua vain omaan huoneeseeni.
Nyt se kupla meni rikki ja päästää tunteet leijailemaan pitkin Helsingin katuja kuin eksyneet pilvenhattarat.
Helvetti, että voikaan ottaa päähän.
Kunpa ulkona sataisi terälehtiä.
Taivas voisi olla verenpunainen.
Suljen silmät hetkeksi.
Taivas on edelleen sininen.
#ELLI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti