Edellinen ilmoitti olemassaolostaan.
Olin iloinen, mutta se sai mieleni vääntämään niskat nurin.
En ollut onnellinen
Edellinen ei antanut toivoa tulevaisuudesta, ei koskaan.
Edellinen sai pilkkeen syttymään silmäkulmaan ja herätti kielletyt ajatukset.
Edellinen oli täysin sen vastakohta.
Tuli jälleen mieleen viime syksy.
Lähtisi jo pois.
Tätä osiota inhoan ihmismielessä.
Muistoja.
Hyviä muistoja, joita on kiellettyä ajatella.
Tai ainakin niistä on kiellettyä puhua ääneen.
Tietyissä piireissä.
Minulla ei ole sellaisia piirejä.
Olen vapaa, mutta en niin vapaa, että puhuisin niistä muistoista ääneen.
Laskin putosi lattialle edellisen ilmestyttyä jälleen hetkeksi.
Edellinen ei viipynyt kauaa, muutaman sekunin vain.
Se ei ollut sen arvoista.
Olisi ollut ennen, ei enää.
Edellinen toi mukanaan vain raskaat, arpeutuneet muistot.
En halua ajatella sitä enkä sen suuremmin ketään muutakaan.
Tarvitsen nukahtaakseni kuiskattuja, mitään tarkoittamattomia sanoja.
En tarvitse sitä, se tarvitsee jotain muuta.
Niin tarvitsee myös edellinen.
Minä tarvitsen unta.
Tarvitsen vapautta ja aikaa unohtaa.
Unohtaa edellisen.
#ELLI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti