Tuulee.
Ulkona ja elämässä.
Ei kipua, mutta tuulta.
Huono viikko, en yleensä ole tällainen.
Lehdet ovat putoilleet kyyneleitä nopeammin kuluneella viikolla, synkät illat ovat palanneet.
Syksy on palannut.
Minä en.
En toivo kesää takaisin, enkä odota talvea, nyt on ihan hyvä näin.
Syy synkistellä.
Ei omia tekojaan tarvitse selitellä, jos ne tekee tunteella.
Tarvitseepas, etsin jälleen tekosyitä.
Syksy ei ole tekosyy, se on mahdollisuus. En nyt tarkoita mahdollisuutta juoda kuumaa kahvia jalat seinää vasten, niin voi tehdä milloin itsestä siltä tuntuu.
Mahdollisuus elää.
Aina on mahdollisuus elää, mutta olen syntynyt syksyllä.
Kuulemma se, että ostan mansikkajäätelöä kertoo luonteestani.
Uskon elämään, en jäätelömakuihin.
Ei nuorten kuulu nukkua, nuorten kuuluisi lukea ylihuomiseen historiankokeeseen.
Miksi oppia menneestä?
Että voisi odottaa tulevaa?
En minä tiedä.
Pettymyksen jälkimaku maistuu karvaalta kielellä.
En edes yrittänyt päästä siitä eroon.
Heräsin vasta yhden jälkeen päivällä.
Silloin en tarvinnut tekosyitä.
#ELLI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti