Ulkona paistava aurinko osuu ikkunan läpi suoraan silmiin.
Istun yllätyksettömästi tismalleen samassa kohtaa sänkyä kirjoittaessani, en ihan keskellä, vähän enemmän jalkopäässä.
Musiikit sekoittuvat keskenään, ei kuulosta hyvältä.
Pitäisi nousta ja lähteä ulos, lukea kokeisiin ja yrittää olla pirteä, mutta velvollisuuksia tuntuu olevan liikaa.
Oikeastaan niitä ei ole ollenkaan, kukaan ei pakota minua tekemään juuri nyt yhtään mitään.
Tänään en ole surullinen enkä väsynyt, olen neutraali ja pettynyt.
Jos koet olevasi pettymyksen aiheuttaja, olen todennäköisesti pettynyt juuri sinuun.
Negatiivinen vai neutraali?
Puhdas?
Miinus?
Minä ja hän.
Minä ja se.
Minä ja hän.
Minä ja se.
Taas joku ulkomaalainen alkoi seurata Instagramissa.
Mistä ne löytävät aina tiensä sinne?
Miksen löydä yhtä helposti tietäni sen luokse?
Sen ajattelu alkaa jo kyllästyttää.
En silti kyllästy sen hymyyn ikinä.
Luulisin niin ainakin.
Pharrell Williams soi liian kovaa olohuoneessa.
Aika lopettaa.
Aurinko ei paista enää silmiin.
Aurinko karkasi pilvien taakse, pysy siellä.
#ELLI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti