Jätän otsikoinnin viimeiseksi.
Järkyttävä kuumuus palasi takaisin vaikka kuume on näyttänyt jo laskemisen merkkejä.
Saan imurin äänestä päänsärkyä, onko sen pakko huutaa juuri nyt?
Täytän viiden tunnin päästä 17.
Tämä päivä oli turha, tämä ikä on turha.
Imuri huutaa edelleen, niin huutaa myös musiikki.
Kokeilen otsaani, hehkun.
Ei ole enää paha olo, on vaan niin kamalan kuuma...
En edes yritä nukkua enää.
Pakko valvoa kahteentoista, pääsen todistamaan jälleen uutta elinvuotta yksin huoneessani.
Tupu lupasi lähettää hyvää syntymäpäivää-viestin.
Vuosi jälleen, vuosi elämästäni jonka olen selvinnyt hengissä, ilman ongelmia.
Rakastan elämää.
Menin kipeänä kouluun, etsin tekosyitä jyskyttävästä päänsärystä huolimatta miksi voisin mennä kouluun.
Rakastan teitä.
Rakastan elämää.
Kuulin tänään huonoja uutisia, mutta pysyin silti koulussa.
Voiko uutinen olla huono, jos sillä on myös positiivinen puoli?
Kuumuus ei lähde minnekkään, onko se parantumisen merkki?
Kasvoni ovat edelleen tulikuumat, en hehku enää.
Helikopteri lensi Freesenkadun yli turhan matalalla.
Posket hehkuvat edelleen.
#ELLI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti