Soitan samoja kappaleita samalta soittolistalta jatkuvalla toistolla. Turha sunnuntai, suunnitelmat hajosivat jo ennen kuin niitä ehti kutsua suunnitelmiksi.
En tunne enää uusia olotilojani, olen hämmästyttävän vihainen.
Viikon sisällä kaikki on hajonnut käsiin ja olen koonnut palasistani täysin uuden minän, minän, joka tuntee perustunteet kymmenen kertaa normaalia suurempina.
Uusi minä leikkii usein olemattomuudella. Uutta minää kiinnostaa uudet asiat ja uusi minä välittää asioista uudella tavalla.
En sairastu tauteihin, sairastun ihmisiin.
Voin nostaa keskisormeni vaikka joku kehuisi hiuksiani.
En osaa hallita näin vahvoja tunteita, vaikka aurinko läikytti tänään säteensä peltojen ylle kullaten vasta korjatun viljan.
En osaa, enkä viitsi opetella.
Jos osaan viimeinkin sanoa "ei" ilman huonoa omatuntoa, annan asioiden vain olla.
Vanha minäni eli muiden ehdoilla, tervetuloa maailmaani.
Uuteen maailmaani, jossa en ole kiinnostunut sinusta paskan vertaa.
En toisin sanoen pidä sinusta, enkä tule pitämäänkään.
Sen saat nähdä.
Joten lähde, oman itsesi tähden. Mene.
Huido vaan puukolla selkään, haavat ovat jo arpeutuneet.
Koen suunnatonta nautintoa jatkuvasti ruokkiintuvasta pettymyksestä.
Nautinto on väärä ilmaus, voima ei.
Saan siitä voimaa.
Entinen minä olisi hajonnut pettymyksestä, uusi minä ei jää nuolemaan haavoja. Uusi minä vittuilee purevasti ja laittaa toisen nielemään lasinsiruja kyynelet silmissä.
Hautaan kusipäät menneisyyden mukana.
#ELLI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti