Lattia narisi niiden jalkojen alla, yläkerran naapurien lapset olivat jälleen levottomia.
Ne kutsuvat poissaoloa dissosiaatioksi, minä kutsun sitä omaksi ajaksi.
Ajaksi sinun luonasi, ajatusten tasolla.
Ajatusen tasolla me emme ole mitään, lupaathan herätä huomiseen ja ajatella minua?
Silmiesi pilke on tähdistä peräisin, jostain kaukaisesta tähtimerkistä, Orionin vyöstä.
Sälekaihtimet läikyttävät valoa selällesi,
tänäänkään ei ole kiire minnekkään, mennään minne vaan.
Ajatusten tasolla, dissosiaation vallassa, ajatukseni poikkesivat taas sinun luoksesi.
Huomenna en pelkää, huomenna en pelkää katsoa sinua silmiin.
Ne juoksevat edelleen, yläkerran lapset.
#ELLI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti