Kerron usein siitä, mistä radiossa lauletaan.
Tänään radiossa ei laulanut kukaan, viimeisen kymmenen tunnin aikana on ollut täysin hiljaista lukuunottamatta järkeänsä menettänyttä satakieltä sisäpihalla, se on laulanut saman vaahteran latvassa koko päivän.
Ellen pian lähde ulos, menetän itsekin järkeni ja alan laulaa keskellä yötä satakielen tavoin istuen vaahteran sijasta ikkunalaudalla.
Vesilasit kerääntyvät sängynpäätyyn, kukaan ei ole tänään käskemässä ylös sängystä, onhan maailmassa aikaa ensi keskiviikosta lähtien.
Satakieli hiljeni auringon laskiessa väärään suuntaan, verhot peittävät taaksensa hämärän, ne piilottavat sängynpäädyn vesilasit pimeyteen, hallin valo loistaa arasti ovenpielestä.
Pian olisi kesä ja satakieli palaisi vaahteranlatvalle laulamaan.
Järkensä menettänyt satakieli, jolla on satujen mukaan maailman kaunein ääni.
Hakekaa kädestä pitäen ulos ennen kuin muutun satakieleksi.
En ehtinyt nähdä auringonlaskua, sitä, joka värjää tehtaiden valtavien savupiippujen sumun vaaleanpunaiseksi.
#ELLI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti