Manulla oli kiire, sillä on aina kiire, nurmikko oli täynnä loppuunpalaneiden ihmisten vettyneitä tupakka-askeja.
Aurinko poltti usvapilviä päivän viimeiset minuutit ja päästi niistä lopulta irti jättäen ne roikkumaan taivaalle tuhkanharmaina, pian alkaisi happosateet.
Pisarat, jotka lävistäisivät kasvojesi surumieliset silmät, niinkin voisi käydä jossain toisaalla, kaukana täältä, Ukrainassa asti.
Sidoin kenkieni nauhat umpisolmuun ja katsoin vierestä mustiin pukeutuneiden ihmisten matkaa alas Apollonkatua pitkin, muistin millaista on olla aikuinen.
Valoja ei saanut laittaa päälle, kattolamppu sai aikaan roihun sisällä, suljetussa ympäristössä jonka seinät ovat terästä ja jonne kellään ei tule koskaan olemaan asiaa.
Kosmiset kuviot pyörivät taustalla aamusateen joukossa, olisit voinut edes hymyillä väistäessäsi vesilammikkoa.
#ELLI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti