Säästöpankinrannan oranssinsävyinen kahvila virkosi hiljaisuudesta, kahdet mustat maihinnousukengät kantoivat meidät harteillaan aivan liian hiljaiseen tilaan, jota tänään kutsumme kahvilaksi.
Kaikki oli verrattavissa vahaveistokseen, kaikki muut olivat outolintuja.
Me elimme, hengitimme yöilmaa ja kuvittelimme meren olevan sula ja meidän olevan germaanisia kuninkaallisia.
Huominen ei olisi ikuinen, siksi särjimme liian hiljaisen kahvilan rauhattoman uneliasuuden uusilla äänillä, äänillä, joihin kumpikin meistä osasi luottaa.
Hengitys höyrysi kahvimukien lomassa, koko maailma seisoi varpaillaan hetken kurotellakseen kuuta taivaalta.
Me emme tarvinneet sitä, meille riitti rehellisyys.
Maaliskuun ensimmäinen aurinko poisti sinut mielestäni,
maaliskuun ensimmäinen aurinko haki meidät tanssimaan,
niin kauan, kuin tanssiminen ei tässä maailmassa johda sotaan minä kiillotan pilvieni hopeisia reunuksia maaliskuun ensimmäisen auringon säteillä.
Tänään en ikävöisi sinua.
Tänään en ikävöisi sinua, vaan maalaan taivaalle sateenkaaren jonka maaliskuun ensimmäinen aurinko lävistää säteillään.
#ELLI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti