tiistai 2. helmikuuta 2016

Paluumatkalla



Laske enkelisi ja paina pääsi tyynyyn, huku siihen äläkä palaa.
Laske askeleesi äläkä palaa.
Kävele auringonlaskuun, istun täysikuun reunalla ja nauran, nauran sielustani sinulle.
Viimeiset hyvästit, älä palaa, älä enää koskaan.
Sait puukon irti selästäsi, iskit sen keskelle rintalastaani.
Istun täysikuun reunalla ja nauran, nauran sinulle sielustani, edelleen.
En halua satuttaa, en ole yhtä arrogantti kuin sinä, häpeäisit.
Sielustani kumpuava nauru ei vaihdu myötätuntoon täysikuun kaventuessa sirppiin, häpeäisit.
Olet myöhässä, olet aina myöhässä.
Aamun ensimmäinen auringonsäde sytyttää liekin silmissäni, katoat tuhansiin räjähtäviin tähtiin.
Kuule huutoni, häpeäisit, HÄPEÄISIT.
Aamun laineet iskevät hiljaa rantahiekkaan, olet paluumatkallasi pois.


#ELLI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti