Onnellinen

Kävelin kotiin, ja avaruus katsoi suoraan silmiini. Tuijotin herkeämättä takaisin, kumpikaan ei sulkenut silmiään. Katuvalot heijastuivat kerrostalojen ikkunoista, olin jälleen ihan helvetin onnellinen.

En pelännyt maailmaa, en ole kuolematon, vaikka ajatuksissani olen edelleen pilvien korkeudella.
Avaruus tuijotti taivaalta takaisin, ja hymyilin tuntemattomille ihmisille. 

"Pidän ihmisistä jotka... katsovat silmiin." 
Niinpä.
Hetki, joka ei lopu koskaan. Rakastan sinua, RAKASTAN SINUA!
"Mä haluun tehä jotain uutta, voisin ehkä törmätä siihen vahingossa tai... tai..."
Niinpä.

Leikittiin outoja leikkejä oudoilla säännöillä, mutta ainoa asia joka pyöri maailmaa nopeammin mielessä oli ajatus siitä, miten paljon RAKASTAN (sinua).

"Voidaanks syödä yhes koulussa huomenna? Sun kaa on nii hauskaa heittää ruokisläppää."
Niinpä.

En menetä mitään, jos jään. 
RAKASTAN (SINUA) (ELÄMÄÄ) (SINUA)

Avaruus katsoi suoraan silmiini, ja myönsin olevani onnellinen. 
"Älä pelkää maailmaa."
Lupaan sen.

#ELLI