Muistan kaiken, joka hetken.
Jokaisen silmäniskun ja hymystä johtuneet ilojuovat kasvoillasi.
En unohda sitä koskaan.
En päästä irti, miksi edes yrittäisin päästää irti?
Kynttilät eivät pala loppuun sinä iltana, kun katsot peiliin ja hymyilet. Kerron tänään hymystä, sinun hymystäsi.
Kerron, puhun, juttelen. Mitä väliä? Me ei kuolla koskaan.
Päästin irti kaikesta edellisestä, tänään ja huomenna keskityn hymyyn. Annan sille ikuisuuden.
Vastapäisen talon rappuun syttyy valo, eihän siellä edes asu ketään, sen seinillä on vain aaveita, valo oli silti lämmin.
Kuuma kahvi läikkyy reunojen yli valkoiselle paidalle, kovasanainen musiikki huutaa kuulokkeissa ja me saatiin tänään koulussa karkkia.
Kynttilä tuoksuu liian vahvasti, ja saan pimeydestä päänsärkyä.
Me ei koskaan sanota hyvästi, ei koskaan.
Vaikka me oltaisiin kuoltu tylsyyteen koulun juhlasalissa, me ei oltaisi koskaan sanottu hyvästi.
Kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen, me sovittiin se nyökkäämällä.
Jokainen taivaalta putoava sadepisara katsoo tänään meidän perään, me ei omisteta maailmaa, mutta ainakin me ollaan ihan helvetin onnellisia.
Me ei odoteta mitään, me ollaan muutos.
Kesäkuu on kohta.
#ELLI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti