Ei sen jälkeen, kun sisällä alkoi palaa. Se näkyi silmistä ja tuntui sormenpäissä. Nauraminen sattui mahaan ja sairaat vitsit naurattivat entistä enemmän. Sairasta.
Olavi Uusivirta laulaa edelleen siivistä. Minä kerron siivistä, joilla lennetään pilvien yläpuolella kuolemattomana, vatsanpohja täynnä perhosia. (Koko eläintarha.) Maailma pyörii päässä nopeammin kuin normaalisti, ja jalat lähtevät väistämättä alta.
"Me tullaan tänne juoruilemaan" - me mennään sinne että kuuluttaisiin taas yhteen.
Me ei hävitty minnekkään, kadottiin vaan hetkeksi meidän juttuun. Me huudettiin, naurettiin, jaettiin ja kylvettiin määrittelemättömissä yksityiskohdissa.
Hukuttiin oransseihin sohviin ja tehtiin toisistamme hulluja. Molemmilla oli pohjalla ajatus siitä, että ollaan helvetin onnellisia.
En puhu muiden puolesta, olen helvetin onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti