maanantai 25. tammikuuta 2016

Linnuton puu?



Olen parempi ymmärtämään aikaa.
Pääni sisällä ei edes ole aikaa, aikani on sinun.
Vaikka kertoisit rakkaudestasi, ei sekään riittäisi pelastajaksi.
Odotetaan huomiseen, kuura tappaa epäilykset sinunkin pääsi sisältä.
Et ole yksin, en kaipaa nauruasi.
En tarvitse rakkauttasi, vaikka se lämmittäisikin, ei se ketään pelasta.
Pelasta edes itsesi, aurinko nousee. Hälvene pois, muuta vaikka Kalasatamaan.
Kauas pois, sinun ajatuksiisi on pitkä matka.
Lennä pois luotamme, muuta ajatuksiisi asumaan.

Elät sanattomasti, et sinä ketään pelasta, naarmutat surumielisiä hahmoja, vinyylilevysi lakkaavat soimasta.
Älä soimaa itseäsi, itserakkaus ei pelasta ketään.
Jätät varjosi eteiseen, meidän eteiseen. Paikkaan, johon et palaa enää koskaan.
Lumi syöpyy kengänkärjistäsi sisään, palelet, rakkauteni ei ole siellä lämmittämässä sinua, jätän hyvästit.

Et ole enää kuuro, sokeuduit omasta itsestäsi, punoit liian monta valkeaa lakanaa yhteen, hukuit niihin.
Hukuit omiin sanoituksiisi, jätä hyvästit.
Heitit television ikkunasta ulos, lasien särkyessä et ajatellut enää meitä.
Olit yksin, sietäisit hävetä.
Aikani ei ole koskaan ollut sinun, sietäisit hävetä.



#ELLI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti